lauantai 3. lokakuuta 2015

So you live freely without their harm


Elviiran oli aika mennä, mutta ei paha olo helpota. Tulin vasta tänään takaisin kämpille, koska eilen oli niin kauhee myrsky etten uskaltanut ajaa. Isikin sanoi ettet tosiaan lähe ajaa tuonne. Iltapäivällä kun tulin tänne, iski kuitenkin jäätävä romahdus, kun tajusi että Elviiran tavarat ja kaikki on vielä tuossa. Ei siinä sitten auttanut kuin ulista lattialla puolisen tuntia ennen kuin pystyi toimimaan. En oikein tiedä mitkä kaikki noista heittäisi roskiin. Siis käyttökelpoista tavaraa, mutta pastaurella bakteeri tulisi nyt hävittää niin perusteellisesti kuin ikinä vain mahdollista.

Keskiviikkona mun oli tarkoitus jopa käydä ilmoittautumassa koululla ja kysyä että mitä teen tässä jaksossa. En sitten lähtenytkään ja tunnin sisällä tajusin, että ei ton Elviiran elämisestä tuu mitään enää. Sen hengitys kuulosti kamalalle, ei se pomppinut enää joka paikkaan ja terrorisoinut. Baytril petti kesken viimeisen kuurin, silloin tiesi ettei mikään enää auta. Oli pakko tehdä viimeinen päätös ja päästää paras ystävä pois. Lähin jo keskiviikkona päivällä porukoille, Elviira sai juosta ulkona vielä ja nauttia viimeisestä päivästään täysillä. Torstaina sitten Elviira pääsi Sätkynuken, Nian ja myttyjen luokse. Kai ne on nyt onnellisia yhdessä. Niin mä haluan uskoa. 

Yksinkertaisesti vain parempaa ystävää ei voinut olla, kuin mitä Elviira oli. Miten voi selvitä, jos ei oo omaa Erviilaa? Mä en vielä tiedä, ehkä se selviää joskus.










A life without you, everything's gone

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti